Kaikkihan alkoi jo varhaisessa nuoruudessa, jolloin näin kuvan 2gen Camarosta. Oliskohan tämä ollut noin 1983. Silloin päätin että vielä jonain päivänä omistan tuommoisen vekotimen, ikää oli silloin kaikki 8v.Tämä onnen päivä tuli sitten hieman myöhemmin, vuonna 2002 jolloin yhdessä crew chieffin, Matin kanssa juhannuksena paineltiin turkua kohden Camaroa noutamaan. Emännät toki lähetettiin toki edeltä kesämökille etteivät häiritse ameriikan auto kauppoja. Onhan se tärkeä paikka kun neitsyys menee niillä markkinoilla.

 Tuli siinä kesä ajeltua ikiomalla Camarolla jossa varusteena 305cid pikkulohko ja TH350 laatikko, perä oli jotain hurjan aavikkomaista, ehkä 2.7:1.Siinä kohtaan kun 2.0 DOCH Sierra pesi Camaron mennen tullen vartti maililla tuli mieleen että, tämä vehje vaatii hieman puhtia pellin alle.Hetken asiaa mietittyäni saapastelin Kaverini Junila puheille, joka on vanha kehä kettu kiihdytyspiireissä, asiaa kysymään että, mitä voisin tehdä.

Paulin avustuksella hommatiin auto talvi säilöön Sunrise Cruisersin talliin, jossa kaverit alkoivat höperehtiä isolohkosta, mikähän ihme sekin on, semmonen kuitenkin pitäisi kuulemma hommata. Ihmettelin asiaa työkaverilleni Bertel Dahlille, joka osoittautui käveleväksi V8 manuaaliksi, eikä mennyt kauankaan kun Bertel soitti että, nyt olisi tarjolla 454cid + TH400 laatikko ja halavalla. Ei muuta kuin kaupoille ja tulihan ne tehtyä.

Paketti roudattiin tallille ja motti palasiksi. Kone todettiin täysin vakioksi isolohkoksi, nyt tiedän jo eron iso ja pikku lohkon välillä. Ja seuraava kysymys, että onkos tämä nyt sitten tarpeeksi tehokas vehje. Ja tässä kohtaan lähti mopo käsistä! Junilan ja P. Vaahteran avustuksella koneeseen ja laatikkoon hommattiin kaikenlaista ameriikan herkkua.  Ja tulihan siitä aika hurja peli. Ensimmäinen veto normaali tiellä tuotti murtuneen takarungon.

Ja takaisin talliin. Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka tässä näin kävi mutta seuraavassa hetkessä autosta löytyi kavennuttu takarunko, 8 piste kaaret, 4 linkit ja coiloverit. Pari muutakin parannusta tuli tehtyä jonka jälkeen vuonna 2007, Mats Dahliin yllytyksen johdosta lähdettiin koittamaan autoa ihan oikeeseen kilpailuun, WCSC 2 kauhajoella.

Olihan se hurjan jännä paikka istua puikoissa ihan oikeassa kisassa, jos joku olisi mitannut sykkeen, niin se olisi varmasti ollut yli 200.

Eka burnis, hävettää vieläkin, kaikki 3000rpm mittarissa ja ihmettelin että, mitä se Mahe oikeen huitoo. Ja siitä steitsaamaan, ylihän se meni, peruutellen takaisin ja uusi yritys, kyllä jännittää, nyt se tulee keltaset ja vihree, painan kaasun melkein puoli väliin ja menoksi. Kauheeta kun  mennään kovaa. Noin 300m kohdalla huomasin että, hitto, eihän mulla ole edes kaasu pohjas.Viimeinkin takaisin varikolle jossa Mahe tuumaili että, painu jätkä takas radalle ja aja kunnolla. OK, ja eiku menoksi, täyskaasu lähtö aika 12.5 ja jotain. Kisa saatiin loppuun ennätyksellä 12.143/185. Huh, olipa kokemus!

Mutta kipinä iski pahasti, tätä täytyy saada lisää.

Eiku Junila avuksi ja WCSC 3:seen Kalajoelle jossa ajaksi saatiin 11.413/187. Sain muuten ihan kolmos pytynkin, on vieläki kunnia paikalla.

Kaudelle 2008 lähdettiin suurin odotuksin, ennätystä pitää saada, omaa semmoista. 9 sekunttia? häh? joo, varmasti voin sukeltaa 9 sekunttia!

WCSC 1 Porissa täysin penkin alle, ei lähe auto käyntiin, vara autolla matkaan. Eli vetoauto radalle, puikotin Explorerin huimaan 17.960 aikaan, ei paha tommoselle möltille.

WSCS 2 Kalajoella ennätystä pukkaa 11.291/191, Turpiin tuli Vataselta ekalla rundilla ja eiku kotia.

WCSC 3 Kauhajoella sataa ja luistaa, rataa ei liimattu joten meni hieman driftaamiseksi koko homma. Ei ennätystä. Pronssi lähdössä oli regu paskana ja yritin käyttämällä bensa pumppua päälle ja pois pitää auton käynnis ja niinhän siinä kävi että, kaikessa tohinassa unohdin laittaa vesipumpun päälle ja eiku 50m ennen maalia kone leipo kiinni niin pahasti ettei siitä enää kalua tullut.

WCSC 4 vara autolla taas. Hurjalla 16sek mustangilla vetämään, käy aika pitkäksi matkalla. Melkein voitin Luigin Camaron ekalla rundilla kun Camaro stumppas viivalle mutta vähä myöhemmin , n.1000 jalan kohdalla, jotain punaista räjähti mun ohi ja taas sai lähteä kotia kohti.

Mutta WCSC D-ryhmän mestaruus tuli silti.

Kausi 2009 ei ajettu olleenkaan , syynä työ kiireet ja raha pula.